Tekoälyasetuksen määräaika, jota ei siirretty

Tekoälyasetuksen avoimuusvelvoitteet tulivat sovellettaviksi sunnuntaina 2.8.2026.

Sama keskustelu toistuu viikoittain. Joku kertoo, että tekoälyasetustyö on laitettu jäihin, koska ”määräaika siirtyi”. Eikä hän ole väärässä, yksi määräaika siirtyikin. Se ei vain ollut hänen määräaikansa.

Näin asia meni. Tekoälyn Digital Omnibus eli asetus (EU) 2026/1744 julkaistiin EU:n virallisessa lehdessä 24.7.2026 ja tuli voimaan kolme päivää myöhemmin 27.7.2026 – tarkoituksella kiireellä, jotta se olisi voimassa ennen 2. elokuuta. Se lykkäsi III luvun suuririskisiä järjestelmiä koskevien velvoitteiden soveltamista tuntuvasti. Liitteen III itsenäisiin järjestelmiin – työelämä, koulutus, luottokelpoisuus, pääsy välttämättömiin palveluihin – velvoitteita sovelletaan vasta 2.12.2027, ja liitteen I mukaisiin tuotteisiin sulautettuun suuririskiseen tekoälyyn vasta 2.8.2028.

Tämä muutos päätyi otsikoihin. 50 artikla ei ollut siinä mukana.

Avoimuusvelvoitteet tulivat sovellettaviksi aikataulussa, ja ne ovat tekoälyasetuksen laajimmin sovellettava osa, koska ne velvoittavat paitsi järjestelmiä rakentavia tarjoajia myös käyttöönottajia, jotka pelkästään käyttävät niitä. Jos sivustollanne on chatbot tai julkaisette tekoälyllä tuotettua sisältöä, kuulutte soveltamisalaan. Avoimen lähdekoodin lisenssi ei vapauta velvoitteista.

Olen käynyt asiakkaiden kanssa läpi koko kesän seuraavaa pikatarkistusta.

1. Kertooko chatbottinne käyttäjälle, että vastassa on tekoäly?

Tekoälyasetuksen 50 artiklan 1 kohta edellyttää, että tarjoaja suunnittelee vuorovaikutteisen järjestelmän niin, että ihminen saa tiedon olevansa tekemisissä tekoälyjärjestelmän kanssa – ellei tämä ole ilmeistä kohtuullisen valistuneen, tarkkaavaisen ja huolellisen henkilön näkökulmasta, kun otetaan huomioon olosuhteet ja käyttöyhteys.

Tähän poikkeukseen ei kannata nojata. Se on kapea, ja sitä arvioidaan sen ihmisen näkökulmasta, joka on linjan toisessa päässä – ei sen tiimin näkökulmasta, joka rakensi järjestelmän ja pitää asiaa itsestäänselvyytenä. Chatbot, jolla on ihmisen nimi ja kuvapankista poimittu profiilikuva, ei täytä ilmeisyyden vaatimusta. Se on nimenomaan suunniteltu vaikuttamaan ihmiseltä. Jos asiasta joudutaan väittelemään sisäisesti, vastaus on jo selvä.

Itse merkintä on helppo: yksi selkeä lause keskustelun alkuun. Työläämpää on selvittää, montako tällaista järjestelmää organisaatiossa oikeasti on – ja niitä on lähes aina enemmän kuin muistetaan. Verkkosivuston oma chatbot tiedetään kyllä. Harvemmin tulee mieleen se avustaja, joka tuli asiakaspalvelujärjestelmän mukana päivityksessä, tai verkkokaupan tuotesuosittelija, jonka toimittaja lisäsi ilman että kukaan teki siitä erillistä päätöstä.

2. Onko synteettinen sisältönne merkitty koneluettavasti?

Saman artiklan 2 kohta velvoittaa synteettistä ääntä, kuvaa, videota tai tekstiä tuottavien järjestelmien tarjoajat merkitsemään tuotokset koneluettavassa muodossa ja varmistamaan, että ne ovat havaittavissa keinotekoisesti tuotetuiksi. Kyse on tekniikasta, jolla sisällön alkuperä on jäljitettävissä vesileimoista, metatiedoista, upotetuista signaaleista, ei näkyvästä merkinnästä.

Tähän kohtaan omnibus toi muutoksen, eikä muualle. Ennen 2.8.2026 markkinoille saatettujen generatiivisten järjestelmien tarjoajilla on aikaa 2.12.2026 asti täyttää merkintävelvoite. Muuta helpotusta ei tullut. Huomatkaa, mitä se ei kata: se rajoittuu 50 artiklan 2 kohtaan, koskee vain tarjoajia ja vain ennestään markkinoilla olevia järjestelmiä. Kaikkea muuta artiklassa sovelletaan nyt.

Neljä kuukautta, ei neljä vuotta. Ja jos ostatte generatiivisen tekoälyn sen sijaan, että rakentaisitte sen itse, tämä on kysymys toimittajalle. Esittäkää se nyt, koska vastaus ratkaisee, pystyttekö täyttämään omat velvoitteenne.

Yksi helpotus kannattaa panna merkille: ennen 2.8.2026 tuotettua sisältöä ei tarvitse merkitä takautuvasti. Arkistoa ei siis tarvitse käydä läpi.

3. Onko syväväärennökset ja yleisölle suunnattu tekoälyteksti merkitty näkyvästi?

Artiklan 4 kohta on käyttöönottajan velvoite, ja sitä sovelletaan 2.8.2026 alkaen ilman minkäänlaista siirtymäaikaa.

Siinä on kaksi osaa. Jos käytätte tekoälyjärjestelmää tuottamaan tai muokkaamaan sisältöä, joka muistuttaa todellisia henkilöitä, esineitä, paikkoja tai tapahtumia ja vaikuttaisi katsojasta aidolta – syväväärennös – kerrotte, että sisältö on keinotekoisesti tuotettu. Ja jos julkaisette tekoälyllä tuotettua tai muokattua tekstiä tiedottaaksenne yleisölle yleistä etua koskevista asioista, kerrotte siitäkin, ellei ihminen ole tarkastanut tekstiä ja joku kanna siitä toimituksellista vastuuta.

Jälkimmäinen kohta koskee useampaa organisaatiota kuin moni arvaa: yritysviestintää säännellyistä aiheista, julkisen sektorin tiedottamista, vaikuttamisviestintää, vastuullisuusväitteitä.

Jos viestintätiimi ajaa luonnoksia mallin läpi ja julkaisee yleistä etua koskevista kysymyksistä, koko asia lepää toimituksellista vastuuta koskevan poikkeuksen varassa. Varmistakaa siis, että joku pystyy oikeasti osoittamaan, kenellä se vastuu on.

4. Tunteentunnistus ja biometrinen luokittelu

Artiklan 3 kohta: jos otatte tällaisia järjestelmiä käyttöön, kerrotte siitä niille ihmisille, joihin järjestelmä kohdistuu. Harvinaisempi tilanne, mutta tarkistamisen arvoinen, jos toimintaanne kuuluu HR-teknologiaa, kaupan analytiikkaa tai kulunvalvontaa.

Mitä komissio on julkaissut ja miksi se kannattaa lukea

Kaksi asiakirjaa, joilla on eri tehtävä.

Komissio hyväksyi 50 artiklan avoimuusvelvoitteita koskevat suuntaviivat 20.7.2026 sen jälkeen, kun luonnos oli ollut lausunnoilla keväällä. Ne tulkitsevat artiklan tunnetusti avointa sanamuotoa: soveltamisalaa, käytännön esimerkkejä sekä tarjoajan ja käyttöönottajan välistä rajanvetoa. Tämä kannattaa lukea ensin.

Erikseen on tekoälyllä tuotetun sisällön avoimuutta koskevat käytännesäännöt, jotka riippumattomat asiantuntijat laativat tekoälytoimiston koordinoimassa monenkeskisessä prosessissa. Komissio totesi 8.7.2026 niiden kattavan riittävästi 50 artiklan 2, 4 ja 5 kohdan velvoitteet, ja tekoälyneuvosto vahvisti arvion.

Käytännesäännöt ovat vapaaehtoiset: niiden noudattaminen auttaa osoittamaan vaatimustenmukaisuuden, mutta se ei ole siitä lopullinen todiste. Jos olette tarjoaja ja mietitte, sitoudutteko käytännesääntöihin vai perusteletteko valvojalle oman räätälöidyn ratkaisunne, käytännesäännöt ovat ennakoitavampi tie.

Molemmat ovat yllättävän luettavia. Yhteensä niihin menee noin tunti.

Entä Suomi?

Kannattaa muistaa, että valvontarakenne on ollut Suomessa pystyssä 1.1.2026 alkaen, jolloin viranomaisten toimivaltuuksia koskevat kansalliset lait tulivat voimaan. Valvonta on hajautettu 15 viranomaiselle. Traficom toimii kansallisena yhteyspisteenä ja koordinoi toimeenpanoa, ja tietosuojavaltuutettu valvoo muiden tehtäviensä ohella keskitetysti kiellettyjä käytäntöjä.

Hajautettu valvonta tarkoittaa, ettei kysymykseen ”kuka tätä meillä edes valvoisi” ole yhtä vastausta vaan se on toimialakohtainen. Se tarkoittaa myös, että vastaus voi olla viranomainen, joka tuntee organisaationne jo ennestään.

Se luku – ja se, mitä todennäköisemmin oikeasti tapahtuu

Artiklan rikkomisesta voidaan määrätä sakko, joka on enintään 15 miljoonaa euroa tai 3 % maailmanlaajuisesta vuosiliikevaihdosta sen mukaan, kumpi on suurempi. Tämä on se luku, jota kaikki siteeraavat.

Itse näkisin lähiajan riskin muualla. Valvontamenettely vaatii aikaa, resursseja ja kantelun. Kuvakaappaus ei vaadi mitään näistä. Useimmille yrityksille todennäköisin ongelma ei ole viranomaisprosessi vaan asiakas, joka tajuaa kesken keskustelun, ettei ”Emma asiakaspalvelusta” ollut koskaan ihminen, julkaisee siitä kuvakaappauksen ja saa sen leviämään.

Tekoälyasetuksen velvoitteiden joukossa 50 artikla on poikkeus: vaatimustenmukaisuus ja tavallinen kohteliaisuus asiakasta kohtaan osoittavat samaan suuntaan. Sen kertominen, että vastassa on kone, maksaa yhden rivin tekstiä ja tuo luottamusta, joka olisi muuten ostettava. Kovin moni muu tämän asetuksen velvoite ei ole yhtä halpa.

Eli: oletteko selvittäneet, mitä 50 artikla teiltä edellyttää? Vai kuulitteko nyt ensi kertaa, ettei sitä siirretty?

Lähteet: asetus (EU) 2024/1689 (tekoälyasetus) sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2026/1744 (tekoälyn Digital Omnibus, EUVL 24.7.2026); Euroopan komission suuntaviivat 50 artiklan avoimuusvelvoitteista (20.7.2026); tekoälyllä tuotetun sisällön avoimuutta koskevat käytännesäännöt; Traficom kansallisesta toimeenpanosta.